Toukokuun alussa iski melkoinen auringonpurkaus maahan ja revontulia näkyi pitkin maailmaa. Jopa Floridassa asti. Nyt ei kuitenkaan oltu niin pitkällä. Ihan vaan vietettiin työyötä tässä Nokialla. Puolenyön jälkeen oli riittävän pimeää, että taivaalta erotti revontulien loimotusta. Kaikesta valosaasteesta huolimatta päätin muutaman kuvan verran kokeilla kuvaamista. Taskusta löytyi Samsung Galaxy S22+ mukiin menevillä kuvausominaisuuksilla. Eikun pihalle kuvaamaan.
Eihän ne kuvat ensin kasosilta näyttäneet, mutta puhelimen AI teki taikojaan, ja loihti kuvista esiin värejä. Ehkä jopa liikaakin. Kamerana siis Samsung Galaxy S22+, kamera-appina Expert RAW ja kuvankäsittelyssä ensin Galaxy Enhance-X ja Photo Editor. Tällaisia kuvista sitten tuli:
Kevään ensimmäisiltä paikoilta jäi kennolle liikkuvaa kuvaakin. Kuvattu Insta360 OneR kameralla ja DJI Mavic Mini dronella. Kuttuniskan lenkki ja Jylhänkosken putous Ylöjärven Kurussa. Siikanevan soidensuojelualue Ruovedellä ja Torpparintaival Seitsemisen kansallispuistossa. Olkaapa hyvät, videot YouTubesta.
Seitsemisen kansallispuiston Torpparintaival oli seuraavana pikku patikointi kohteena. N 7 km lenkki vaihtelevissa maisemissa. Edellisen kerran tämä kierros oli patikoitu sydäntalvella, kun pakkanen paukkui ja lumi peitti maan. Hieman erinäköistä näin kevään korvilla. Hyvin pärjäsi matala artistilla vaelluskengillä, vaikka matalimmissa varjokohdissa jää vielä peitti maan. Kosteikot ja Seitsemisjoki kyllä tulvivat yli äyräiden, mutta polku oli pääsääntöisesti kuiva.
Siikanevalta oli jo mukavasti lumet sulaneet ja vedenpinta laskenut pitkospuiden alle, näin huhtikuun lopussa. Ei olisi välttämättä enää tarvinnut kumisaappaita jalassa. Tosin metsäsaarekkeet olivat paikkapaikoin polkujen osalta kurassa, vaikka olisihan ne päässyt puhtain pohjin kiertämäänkin. Vuosittain Siikanevalla tulee poikettu, ja aina se näyttäytyy hieman erinäköisenä.
Linnut pitivät jo jonkinlaista meteliä, mutta mitenkään älyttömästi. Ehkä muuttomatkaajat olivat jatkaneet jo matkaansa. Pari haukkaa taivaalla pyöri, joutsenet makoilivat suon kaukaisuudessa ja yksittäinen kurki lenteli yli.
Eittämättä Ylöjärven komein vesiputous löytyy Kurusta. Vähän toistakymmentä kilometriä keskusta alueen lounaispuolelta. Metsätietä korpeen ja vajaa kilometri tien vierestä kävelemistä erottuvalla, mutta maastoon naamioituvalla polulla. Kohta jo kuuleekin veden kohinan metsän läpi. Ja putous on kuin yllättäen edessä.
Pari kuvaa napsastiin samalla kun virtaavaa vettä katseltiin ja kuunneltiin. Pitihän samalla kupposet kahvia nauttia termarista. Paikalla kun ei mitään varsinaista taukopaikkaa ole. Polku jatkuu virran vartta eteenpäin, mutta sitä ei lähdetty seuraamaan. Eikö oikeen ole hajua mihin se vie. Ehkä etelämpänä olevalle luonnonsuojelualueelle.
Karjulankoski jyrisi melkoisesti, vaikkakaan ei enää huipussaan. Joka keväinen Kuttuniskan lenkki oli edessä. Hieman arvelutti kuinka tulva kohtelisi patikoijaa. Mutta se huoli oli turha. "Kuivin jaloin" pääsi etenemään. Edes ensimmäisen sillan ympäristö ei ollut veden peitossa. Laavulla kyllä vesi kohisi, mutta on se joskus korkeammallakin ollut.
Kuvat rupeavat jo toistamaan itseään näillä kierroksilla, mutta kuvaamatta ei malta olla.
